Maija kumarteli: "Hyvä herra nimismies, pitäähän siihen toki tulla minun nimeni. Ei suinkaan siitä ilman tule porikkatakaan. No ymmärtäähän herra nimismies se verran; minähän koko asian hommaaja olen, pitäähän toki tulla minun nimeni."
Nimismies: "No sinä et nyt ymmärrä: pojallesihan sinä hommasit Pieton lupaamaan. Ja tämä nyt on hyvä tämä kirja, usko pois! Sinä pilaat koko asian sillä nimelläsi."
Maijan kasvot jäykistyivät, katsoi alaspäin; punalti taasen päätään.
— Kuulkaa, herra nimismies, en minä käsitä tätä miten minun nimeni ei olisi tarpeellinen. Minunhan on poikani Pentti ja sillehän minä hommaan. Ajatelkaahan, herra nimismies, tätä paikkaa.
Nimismies: "Minä olen jo ajatellut ja sinä olet hullu! Tällä koko kirjalla ei tee mitään, kun tähän sinun nimesi tulee. Mutta jos sinä tämän kirjan pidät tallessa Pieton kuolemaan ja annat pojallesi, niin silloin tämä on hyvä. Ja jos sinä minulle korvaat, niin minä laitan tämän vieläkin paremmaksi, minä käytän oikeudessa."
Maija kumarti: "Niin, herra nimismies, laittakaa vaan hyväksi. Minä jätän sen tänne. Kyllä minä korvaan teille, herra nimismies, laittakaa vaan hyväksi. Mutta kyllä kai te panette minunkin nimeni, jos tarvitaan? Minulla on kiire pappilaan, minä jätän sen kirjan tänne; käyn vasta."
Maija kumarti syvään.
— Hyvästi nyt korkeasti kunnioitettu herra nimismies. Kyllä minä korvaan tästä. Hyvästi nyt!
Sen kanssa tuli Maija rappusille korvia myöten punastuksissaan; seisahti siinä ja punalti päätään.
— No se nyt oli kumma: minun nimeni ei ja sinun pantiin!