Silloin kohosi ukko seisalleen; mustat, hiestä kastuneet hiussuortuvat riippuivat ruskeilla kasvoilla, kun hän läksi vakavin askelin astumaan hyppelehtivän Sannan jälkeen.
Kerttu kantoi isän kontin puodin lattialle ja naposteli kielinuoraa irti. Toiset tytöt kirkkain silmin katsoivat mitä sieltä näkyisi.
Kerttu sai kontin kielen auki. Sanna ilahti ja virkkoi:
"Ka täkkä! Minäpä syön tämän."
Vappu: "Et saa syödä yksinäsi — — Eihän saa yksinään Sanna syödä tuota täkkää? Eihän saa, äiti?"
Äiti: "Mitäs siinä on syömistä luussa."
Vappu: "Eikös siellä ole toisillekin?"
Kerttu: "Onhan täällä kolmas… ja neljäskin vielä."
Vappu kiskasi molemmat käteensä ja virkkoi:
"Tuossa on Katrille ja Riikalle, minä otan tämän."