"No Pulmikkiko tuossa korjuussa? Herra Jumala siunatkoon!… tuon villahousun hyvää työtä. Voi maailman pahennus, minkä teki!"
Auno: "Mutta viimeinempä oli."
Vappu: "Mutta mikä siltä kuitenkin hengen kelasi pois?"
Kerttu: "Isä tässä oli, kun tulimme."
Sanna: "Kyllä arvaan, että siltä se sai viimeiset terveiset… Kutti pahennus! Huolettomaksipa ovat tallukkasi suoriuneet. No viimeinen pahateko se oli!"
Auno: "Puuhataampas nyt kotiin tämä saalis. Mutta miten se lienee paras?"
Kerttu; "Tuosta niityn aidasta otetaan vahva ulku. Köytetään siihen vitsoilla ja kannetaan, niin silloin se menee."
Sanna: "Se paras keino! Otetaan vaan vitsoja."
Kerttu: "Minä noudan ulun."
Suurilla vitsoilla kytkivät tytöt karhun vahvaan ulkuun kaulastaan ja nivusistaan, Sanna kun viimeistä vitsaa kytki karhun kaulaan, virkkoi: