"Siinä! Et ole karhu nyt omalla asiallasi. Tuo orsi jos olisi ollut selässäsi koko kesän, niin säilynyt olisi Pulmikki… Mutta mitenkäs sitä nyt otetaan?"
Auno: "Me pisimmät jäljestä ja lyhimmät edeltä. Minä kaikkein pisin jälkimmäiseksi, sitte Vappu, sitte Kerttu; sitte etupuolelta tuon otuksen ensinnä Riikka, sitte Sanna, ja Reeta kaikkein eellimmäiseksi. Meillä kuudella tämä kuitenkin kulkenee, vaikka hän olkoon raskaampi kuin karhu."
Vappu: "Niin tehdään! Katri, Saara ja Martta kuljettakoot noita muita kyntteitä. So, otetaan vaan!"
Kerttu: "Otetaan vaan!… No, jouduppas Reeta!… No vieläkö sinulla ovat ne liisterijäkälät helmassasi? Heitä ne pois, saapihan noita vastakin."
Reeta kahden käden vännysti hameensa helmoja kauluksen alle ja virkkoi:
"Kyllähän minä ne nyt tähän heittäisin. Sen matkaa kantanut. Eikä niitä kovin monesta kohti saa. Eivätkä ne ole silloin kopattava, kun tarvis tulee. Ja kylläpä ne tuossa hameen mutkassa menevät, kun saan nuo helmat ylös."
Sanna: "Säkkinä se on Reeta kaikki. Sillä pitää olla aina kotiin tullessa helma täysi, vaikka hukan sammalia, jos ei muuta sujuvaa satu löytymään."
Reeta: "Kalu ei ole pakana." Tarttui kahden käden ulunnenään ja jatkoi:
"No nyt lähtemään!"
Ulkuun tarttuivat tytöt ja rupesivat nostaa punnistamaan. Aunon otsa punastui nostaissa ja virkkoi: