Tytöt lähtivät läpi kuusikon menemään raskaine takkoineen. Katri, Saara ja Martta ottivat eväskontit ja vaatevakat ja rientivät etukynteen tietä näyttämään. Sepeli uhkealla mielin ja kirkkain silmin seurasi mukana.
Kartanolle laskivat tytöt takkansa. Sepeli kytjähti viereen ja valppaan-näköisesti heitteli katseita ympärilleen. Tytöt huohottaen seisahtivat ja katsoivat Kalliojärvelle, josta heiasti täyden kuun kirkas kuvaatus, jota hieman liikutteli eilisen tuulen väreetön läikkä. Reeta se siirtyi ulomma Pajalahteen päin ja virkkoi:
"Kutsutaan nyt nuo lehmä raukat tänne kotiin… Trui, trui, trui truui! Trui Muurikkia, truui! Trui Kyyttöä, truui! Trui Tiistikkiä, Ilokukkaa truuui! Tulkaa pois, tulkaa! Trui trui!… Jopa ne tulevat… Tehdään suitsu!"
Kerttu: "Tehdään suitsu joukollaan! Tuossa on puunkappaleita, sytyttäkää niitä; minä tuon lastuja tuolta lastukkaalta."
Sanna, Vappu ja Riikka sytyttivät liemakan tulen pellon liepeelle. Kerttu kaati vasusta lastun törkyjä tulen päälle, että tuli peittyi törkyin alle kituroimaan. Silloin rupesi pyörteinen valkea savu pulputen kohoamaan taivasta kohti ja seisoi kuin villainen vapiseva patsas kuutamon kalpeassa valossa. Siihen; kokoutuivat lehmät sen savun ympärille, katselivat terävin silmin ja pystyssä korvin Pajulehdon kuusikkoon ja tuolloin tällöin oikasivat suoraksi paksut turpansa ja päästivät murheisen ammonnan. Reeta se taputteli poskeen, kyhnösteli korvain juuria ja puhutteli:
"Sinä minun Muurikki-kultaseni… minun Ilokukkani… ja Kyyttö möllykkäni, älkää olko millännekään. Kiittäkää, kun sillä pääsitte. Voi, voi teitä poloset! Mutta kyllä ne paranevat."
Riikka: "Mutta ompa Kyytön olkapäässä haava… Ja selässäkin! Katso tuota!"
Auno: "Aivanhan on repalenna selkä… Se on mennyt auttamaan Pulmikkia, niin siinä se on revittänyt itsensä. Tuossakin aivan näkyvät kynnen jäljet, kun on ropannut kourallaan."
Vappu: "On Tiistikilläkin kaulassa haava."
Reeta: "Minä noudan sorkkarasva sarven, voidellaan."