Reeta: "Kun olisi nyt jo viime kerta, ettei nousisi tuosta. Eipähän täällä tultane sen paremmaksi; synnin mitta kasvaa vaan joka päivä."
Sanna: "Höpsis! Se on taasen niitä sinun toivotuksiasi. Elämä sentään on parempi vaikka kuinka kurjasti kuin nuorena kuolema."
Vappu: "Sen sanon minäkin."
Katri katkoi näpissään kuivaa kuusen oksaa, kasvot hieman ynseänä; tyynesti virkkoi:
"Miks en kuollut kolmiöisnä,
kaonnut kapalolasna…"
Riikka: "Niin mikä sitte?"
Vappu: "Se jotta meitä ei olisi kuin kahdeksan elossa."
Sanna: "Tässä matosessa maailmassa."
Kerttu pukki Marttaa.
"Nouse pois!… Etkö jo toinnu, Martta?… Kuule, nouse pois! vilu tässä tulee… Kuule!… Kuule, nouse jo pois!… Katsoppas kuin on vetelä kuin kuontalo… Ei siinä nyt ole paljo varoja… No nouse nyt ylös!… Nouse!… Ka, ei se tiedä tälle ilmalle! Kyllä tämä saadaan kantaa kotiin."