"Onko isä jo tullut metsältä kotiin?"
Emäntä halkoloukolla pesi pataa iltaskeitolle ja kelkkeästi sanoi:
"Ei häntä, ole näkynyt vielä; vaan ei suinkaan ole kaukana, koska
Sepeli kuului haukkuvan tässä vast-ikään tuolla Parsikorven takana."
Kaikissa heräsi kummastus, irtautuivat työstään ja tutkivasti katsoivat emäntään.
Kerttu: "Mitäpä se nyt näin myöhällä haukkuu?"
Auno: "Minkä otuksen sattuu löytämään, niin haukkuu se. Mutta kyllä nyt otus katsoo päänsä; nyt on ulkona ihan tervapimeä."
Sanna: "Ei siellä nyt pitkältä katsele; siellä on ihan kuin säkissä.
Ja miten hän mahtaa siksikään nähdä, että osaisi tulla kotiin."
Riikka: "No siitä se on paha, ettei se osaa näitä taipalia! Kyllä sillä ovat toki nämä tienoot niin ulkomuistissa, että vaikka ummessa silmin se toki tulee siitä tilasta kuin Parsikorvelta."
Kerttu: "Tulee sitä mitä tulee; mutta tulemista nyt on, kun ei näe ei otsaansa iskevää. Aivan siellä menee puihin palliksi."
Riikka: "Vaikka olisi pimeämpi kuin onkaan, niin se tulee vaikka neljänkontan."