Vappu: "Neljänkontan se kyllä on tulematta. Jos Parsikorven takana ken nyt on, niin siellä on yösija, ei parane… Mutta siinä paha kussa pahaa mainitaan! Sepeli vikisee oven takana. Anna pääsen päästämään… Se-se, tule pois! Voi miestä!"
Sepeli korvat niuhassa potalti oven raosta pirttiin, hyppäsi Vappua vastaan, loiski hännällään, nuoli käsiä ja syleili etujaloillaan. Vappu silitteli Sepelin päälakea ja puheli:
"Voi miestä, kun on hyvillään! Mitä sinulla nyt on sanomista, kuu sinä niin leimuat? Katso, katso miestä kuin on hyvillään!… Kuin hyppii pystyyn minua vasten ja nuolee kuin viilikuiria!… Kas, kas! No mikä sinulla on nyt, kun et asetukkaan? Malta nyt, niin minä annan ruokaa."
Vappu roppelasti koppasi hyllystä leipäpalasen, sukasi voita siihen.
— Kas tässä voileipä!… No syö nyt! Ka, ei häijylle kelpaa… No hyvänen aika, mikä sillä on tuolla koiralla? Nyt se tahtoo pihalle mukanaan.
Pihalle luikasi koira; mennessään potkasi oven auki, matta pyörähti takaisin katsomaan. Oven aukosta näkyivät sen kiiltävät silmät. Häntäänsä heilutteli hän voimakkaasti, että koko ruumis mutruili siihen mukaan. — Suu oli hieman auki ja kiinteästi vokisi.
Kerttu: "Kyllä sillä on nyt joku mikä lienee, kun se tuommoista ilmaa pitää. Kun vikisee ja vokisee tuolla lailla. Ei se ilman mitäkään ole… Otappas, Riikka, päreeseen tuli ja mene perässä ulos, mihin tuo viepi."
Sanna: "Jonnekipa se viepi! Sen kumppali kun on jäänyt jälelle, niin siitä on tuommoisessa tulikassa. Kunhan isä joutuu kotiin, niin kyllä se asettuu."
Kerttu: "Oli miten oli, eihän tuo ota jos ei annakkaan. Otahan,
Vappu, vaan tuli ja mene ulos katsomaan, mitä se hommaa."
Sepeli puhalti pirttiin takaisin; hyppi jokaista vastaan.