Auno, Reeta ja Riikka tarttuivat Pietoon, nostivat aukealle ja laskivat selälleen sammaleiselle mättäälle.
Katri: "Onko se kuollut?… Kuollutpaan on!"
Kerttu! "No älä nyt enää pyörry. Eihän se sillä tule takaisin…
Pyörtyi se, kaatui ihan rankana!"
Kerttu kiskasi koivusta tuohilevyn, viskasi sen Reetalle.
— Tässä on lippi! Pane sinä Reeta, vettä päähän, tuossa on rapakko.
Reeta sökkelehti sinne tänne.
— Missä?
Kerttu: Tuossa ihan likellä… tuossa juurikan komossa. Katso nyt taasen kun hourii!…Tuossahan se on… Nostele siitä vettä päähän, minä en jouda.
Reeta nosteli vettä Katrin päähän.
— Vuotaa tämä lippi.