Auno: "Kylläpä sen pitäisi kuulua tuota tuonnemmaksi, kaukana soutelee tuo kaiku tuolla vuorien hartioilla. Mutta huudetaan vielä!"
Kerttu! "No huudetaan vaan. No yhtä-aikaa!"
Kaikki vetivät rintansa palkeet henkeä täyteen ja huutivat entistään kovemmin…
Mutta synkkään tyhjyyteen uupui kaiun viimeinenkin väre; ei kuulunut vastausta.
Auno: "Huudetaan vieläkin! Eihän tämä paljo maksa, jos hukkaankin menee."
Riikka: "No sama mulle!"
Kerttu: "Yhtä-aikaa!"
Korottivat taasen äänensä ja mahtavina pyörteinä rauhaton kaiku pyrki ilman kaikille suunnille.
Mutta ei vieläkään vastausta kuulunut.
Kerttu: "Tuntuu minun ääneni rupeavan särkymään."