Riikka: "Tuntuu minunkin torveni rupeavan ravistustaan."
Reeta: "Eipä tee mieli ilventelemään, on työtä tosissakin…"
Kerttu: "Istutaan tänne kuusen kengälle. Tässäpä onkin kuiva ja pehmeä sammal kuin villa. Tässäpä on hyvä istua."
Riikka istui kuusen juurelle, virkkoi:
"Olemmepa kaikki yhdennäköisiä."
Kuusen juurelle kokoutuivat kaikki yhteen kikamaan… Mutta korvesta kuului räksähtävä ääni, joka loppui nauruntapaiseen rähinään.
Katri hyksähti: "Hyih! mikä tuo?"
Reetan muoto jähmistyi ja silmät pyöristyivät.
— Hiljaa Jumalan tähden!
Auno kaula pitkällä kurkotti ja silmät seisoivat.