Silloin tietämättään silmänräpäyksessä lenti jokainen seisalleen.
Kerttu: "Nyt ruumiin ympärille!"
Siinä he panivat kätensä ristiin ja Kerttu luki Isä meidän, mutta Herran siunaus sotkeusi Isä meidän sekaan. Sitte Kerttu vapisten virkkoi:
"Lukekaa rakkaat ystävät mitä osaatte!"
Reeta: "Minä en muista muusta kuin luomistyöstä."
Katri: "Samahan se on hätätilassa."
Reeta luki kallellapäin ja värisevin huulin:
"Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä. Pimeys heilui syvyyden päällä ja syvyys, liikkui meressä… Auta meitä, herra Seepahot! Amen."
Saara: "Isä, hetki tuli, kirkasta sinun poikas. Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset… Ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat… Pyhä on isä Jumala… Amen."
Auno: "Kumma, etten tapaa nyt en värsyn tekemää, vaikka onhan noita silloin, kun ei tarvitseisi vaikka lukisi päivät päästään. Voi hyvä Jumala!… Minä vaivainen syntinen ihminen, joka synnissä olen syntynyt. Synnissä äitini minun sai, syntisessä elämässä kiinni riippunut olen ain! Auta meitä, taivaan sotajoukko. Amen."