Sanna hurjana mennä kahitti ja virkkoi:
"Antaa olla; kyllä ne pettävät, kun pokautetaan kuula rintaan."
Riikka ojenti kädellään honkaan.
— Metso on tuolla aihkissa, tosiaankin aika koukkunokka ja Sepeli tuolla juuressa haukkuu ja häntä leimuaa. Katsokaa, miten tuo metso katsoa tuikottaa tuota koiraa.
Sanna hätäisin silmin vilkasi toisiin.
— Hiljaa! Tulkaa tänne kuusen juureen… Mutta kuka se osaa panna latingin?
Auno: "Kyllä minä osaan."
Sanna: "Pane sinä, mutta joudu! Sillä on oma aikansa tuolla metsolla, ei se meitä kanan odottele, kun sillä se tuuli päähän pistää."
Katri: "Siinä kuikottaa hongan lakalla. Mutta olisi se koko rötkäle, jos sen saisi!"
Riikka: "Kyllä se on koko konttura, pyrstökin kuin vasta! Semmoinen kirjavarintainen. Aijai jos se tulisi lattiaan!"