Sanna: "No älkää kuikistelko, ettei saisi vihiä."
Auno sai latingin pyssyyn, ojenti Sannalle.
— Tuossa on!
Vappu: "Mutta koeta nyt pitää kohti!"
Sanna: "Eipähän ilman!"
Auno: "Mene tuon kuusen suojaa myöten tuon kuusen juureen, niin pääset likemmäksi. Ei se huomaa, kun niin toimessaan katsoo tuota koiraa. Kuusen juuresta oksien välistä katso tilasi, mistä on selvä matka. Rihvojen läpi älä ammu; ne henkivät luotiin, että kääntyy väärään."
Sanna punastuksissaan vilkasi Aunoon:
— Parastani koetan.
Sanna lähti hiipimään kuusen suojaa myöten kuusen juureen. Rupesi polvilleen kuusen alle, pani pyssyn perän korvalliseensa ja kuusen kylkeen vakuutti pyssyä. Oli yhdessä kohti, ettei näyttänyt liikahtavan mikään paikka.
Silmät pyöreinä ja jännitetyin kasvoin tytöt odottivat milloin laukasee… Mutta Sanna puhalti ahtaan huokauksen ja hartiat nytkähtivät.