— Valveillapa tuo on, hyvin ovat silmät pyöreinä. Saisi kyllä nukkuakin, ei olisi pahaa hätää.
Sanna ylpeästi virkkoi:
"Varokoon vaan vanttuitaan!"
Otti pyssyn Aunolta, istahti mättäälle, laski pyssynpiipun juurikan sarvelle ja osotti pyssyn oravaa kohti. Jokaisen silmät katsoivat oravaa ja kasvot olivat jännityksessä.
Auno: "Ei tule mitään, vapisee ihan nähtävästi."
Vappu: "Älä nyt, antaahan se jätistää. Kas, jo laukesi! Voi, voi, kun ei mennyt ei sinnepäinkään! Tuolta toisesta kuusesta kerkät putoilivat ja luoti tuolla mouskahtelee puusta puuhun!"
Sanna punastuksissaan nousi seisalleen, katseli pyssyä ja nolona virkkoi:
"Se pelottaa laukastessa. Siinä on semmoinen hiimosti. En minä ymmärrä minkätähden minä nyt olen tämmöinen tohkero, että laukastessani säpsähdän. Koetappa sinä Auno, sinä olet enemmän nähnyt isän ampuvan."
Vappu: "Virkaheitto tuli siitä ampujasta."
Sanna: "Ei sitä tiedä, kävisikö se viisaammasti sinullakaan."