Vappu: "Minä lähden katsomaan."
Sanna: "No etkö muista, että se kielti. Anna olla rauhassa."
Riikka: "Sepeli taasen kun haukkuu! Se kuuluu kun se poukuttaa, vaara helisee taaskin!"
Kerttu: "Mutta jo se on viisas tuo koira! Kun se lintua haukkuu tuolla lailla noin tiheään, että ääni ei sammu välillä, niin lintu ei kuule tulijaa. Ja kun se noin maassa on mahallaan yhdessä kohti ja siinä tuota kirjavaa häntäänsä liekuttaa, niin sitä lintu katsoo eikä pelkää."
Sanna: "Tuon koiran ansio se on, että isä on niin paljon saanut lintuja. Kas jo paukahti! Siivetpä oli metsoilla! Tuolla lentää hojottavat semmoista kyytiä, ettei häntä perää tavoita."
Sanna osotti sormellaan lentävien metsojen jälkeen.
— Yksi, kaksi, kolme, neljä. Mutta yksi on poissa! Viisi niitä oli.
Katsotaan vaan, että siivet pettivät muutamalla.
Vappu ilahti, osotti kädellään hongistoon.
— Metso, metso! Aai, ai, sinua Auno! Metso on kädessä Aunolla, kun tulee.
Sanna: "Kas sitä, tiesinhän minä!"