Kerttu virkkoi väsyneesti:
"Lähdetään nyt kotiin. Ei maista mikään millekkään."
Reeta; "Eipä maista; tyhjältä tuntuu elämä."
Sanna: "Kyllä se maailma seisoo yhdeltä ukolta."
Vappu: "Sen minäkin sanon. Ja oli miten oli, emme voi maan rakoon painua."
Auno: "Kyllä se nyt meidän maailma kallistuu melkein syrjälleen."
Ojenti Sannalle pyssyn ja sanoi:
"Lähdetään kotiin."
Selkiinsä kokoilivat tytöt neuvonsa ja lähtivät vakavin kasvoin kulkemaan kotiin päin.
Ilta oli jo pimeä, pystyvalkea jo liekotteli pirtissä ja sen punnerrus hohti akkunasta, kun tytöt astuivat kotiin lintutakkoineen.