XXVI.
Joulukuun tähdet valvoivat erään pouta-aamun puhtaalla taivaalla; otava oli jo länteen päin sarvensa kääntänyt, kun Pietolan tilavasta saunasta kuului kolmen hamppuloukun ankara töminä ja kolmen lihtaloukun kuivat kielen sanat virkeästi kitkasivat. Enemmän kuin kolmesataa valkoista solkeakuituista hamppuroivajasta oli eilen illalla päästelty ja pystytelty orsille ja lauteille kuivamaan saunan paahteiseen lämpymään. Niitä loukuttamaan olivat lähteneet Kerttu, Auno, Sanna, Vappu, Katri ja Riikka. Vuoroon ne aina loukuttivat ja vuoroon lihtasivat. Kerttu ja Auno olivat parina. Samoin Sanna ja Vappu. Niimpä olivat Katri ja Riikkakin yksi. Kun raskaalla loukulta loukuttivat roivajaksesta ensin luut irti ja pemistelivat enimmät päistäreet pois, niin sitte antoivat sen toiselle, joka keveämmällä loukulla lihtasi pivoukset kujulleen ja sukevina suortuvina punoi sormajaksiin, joita kymmenen aina tuli kuhunkin vihkoon; joka kymmenennellä sormajaksella sidottiin keskeä kiinni yhteen nippuun. Kertun ja Aunon läjässä niitä nippuja oli jo kymmenen, kun Sannalla ja Vapulla oli vielä neljäs vajanainen. Katri ja Riikka ne alottivat kuudetta.
Kerttu irtausi loukkunsa hännästä, viskasi pivouksensa Aunon helmaan, kopisteli itsestään päistäreen törkyjä, päästään haravoi koprillaan tappuran untuvia ja karkean paitansa hihaan pyyhki kasvoistaan hikeä ja pölyn huudetta. Sitte istui päistärläjän päälle huoahtamaan ja nojasi selkänsä loukun juurikkaa vasten. Silloin taukosivat toisetkin levähtämään yksistä tuumin. Kerttu virkkoi:
"Meillä Aunon kanssa taitaa jo olla kymmenen mytykkää, mutta mitähän niillä noilla jälkiväellä on?"
Sanna suupuolellaan naurahti:
— Olemmekos me jälkiväkeä? Älä toki usko itsekkään. Kyllä me olemme ensi uunin leipiä.
Auno: "Onhan sillä Sannalla ja Vapulla kohta neljä, ja kun ne edes olisivat niinkuin ihmisten. Katsohan sinä, minkälaista siivoa se on!"
Kerttu otti hamppuvihkon, meni kiukaan luo päreen valossa katselemaan ja virkkoi:
"Ei tule toki mitään tämmöisestä sotkusta! Kuka näitä ilkeää nähdä, kun ovat ihan kaikkine päistäreineen käärityt. Eikä yhtään kuitua suorallaan, vaan kaikki yhdessä vanukkeessa kuin koiran vuoteet. Katsohan itsekkin tätä jälkeäsi."
Sanna syrjäsilmällä vilkasi hamppukääryyn ja välinpitämättömästi virkkoi: