"Näkyyhän tuossa vähän lustuvia olevan."
Aunon rinta hytkähti.
— Lustuvia ne vaan ovat. Ihan selviä päisteriä, ihan kuin pahnoja!
Kerttu: "Kyllä saat siivota ne uudelleen."
Sanna keikautti niskojaan.
— Kyllä semmoiselle emännälle välttää. Kunhan on kupissa, oli ohraa tai ruista.
Kerttu: "Vähät kai se emäntää liikuttaa; meidän oma häpeä se toki on. Ja jos ihmiset näkevät meidän noin kunnotonta työtä tekevän, niin emme kelpaa ihmisten työhön sitte, kun tästä joudumme suksillemme."
Sanna: "Pian jalo tapansa näyttää sitte, kun pääsee näyttämään. En perusta minä tämän talon työstä. Minä olen kuin liika laukku reessä tämän talon töissä. Syön, juon aikanani."
Katri istahti lihtansa perälle. Vitiin veitsellä piiskasi lihdattua hamppuroivajasta ja virkkoi:
"Mahtaa siitä kohta ilma nousta siitä syksyllisestäkin elon varastuksesta. Eilen kuului emäntä kertovan Pentille, miten kuuluvat Ahtolaan kantavan elon ja elämisen."