Riikka pöllähti: "Kuka sille tuolle akalle semmoisia selvittää. Kyllä
Ahtolan emäntä ei niistä virka."
Sanna rupesi loukuttamaan, mutta seisautti loukkunsa, roivajas jäi loukun rakoon.
— Tiesikö tuo akka tosiaankin semmoista? No mistähän tuo rämppäkello tosiaankin imi semmoista… Siitä uutisesta se varmaan Pentti illalla mörnötti puhumatonna kuin säkinpaikkaaja. Mutta kuka on mahtanut tuolle akalle kertoa! Me emme suinkaan ole hiiskuneet hiirelle eikä heinälle ja Ahtolasta päin ei ole tullut tietoon.
Kerttu: "Kyllä se tehty tiedoksi tulee… Olenhan teitä kieltänyt, mutta laihan koiran haukunta ei taivaasen kuulu."
Aunon kasvot hieman tulistuivat, virkkoi: "En ole kieltänyt en käskenyt, jokainen tehköön päätään myöten. Mutta syytön minä olen varastukseen."
Sanna: "Syytön minäkin olen varastukseen. En neulankaan edestä ole ottanut keltään enkä ota vaikka suulleni kuolisin. Ne jyvät, jotka syksyllä siirsimme Ahtolaan, eivät olleet kenenkään muiden kuin meidän. Ja se ei ole ollut viime kerta. Sen sanon, että ei niin kauan kuin minä olen Pietolassa ei tarvitse hinkaloita suurentaa. Minä tiedän ja selvästi näkyy, ettei ole minulla ikuista oloa näillä poroilla, niin en huoli lähteä aivan suorilta sormiltani. Otan minä kuitenkin omin lupini jonkun vähän edes mielihyvikseni, jos ei muuksi."
Vappu: "Sen minäkin teen. Ja sen kun tekisimme jokainen… Jos oikein tekisimme kuten olisi tehtävä, niin ensi syksynä veisimme vuoden tulokset aivan puulle puhtaalle ja heittäisimme tuon akan poikineen avossa suin katsoa tollottamaan, niin näkisivät hyvänsä siitä kirotusta välikirjastaan isän kanssa. Opetettaisiin niitä isännäksi ja emännäksi toisten vaivannäölle."
Riikka heitti puoleksi loukutetun roivajaksensa loukun rakoon, istahti jakkaralle loukkunsa lähelle. Pieni musta nyttyrä oli niskaan pistetty kiinni katajaneulalla. Pyyhki kädellään päälakeaan ja nyttyränsä päältä hampun untuvia ja palleat hartiat laskeusivat kumaraan, kädet helmassa virkkoi:
"Niinhän tuo työ tuntuu olevan karvasta kuin tervaa ja koti tuntuu vieraalta kuin väärä raha olisi taskussa. Jos ei tuota akka-lunttua olisi tässä, niin toisin soutaisivat sukset."
Kerttu: "Mikäpä hänessä on hätänä. Oli miten oli, paras on kuitenkin olla nöyränä, tyytyä siihen mitä sanotaan."