Sanna puistalti päätään, kohautti hartioitaan ja virkkoi:
"Niin minäkö antipalalle? Ei, ei tule ne herkut, eikä puske ne hirvet!"
Vappu: "Samat sanat sanon minäkin. Kun kerran on näiksi mennyt, että omassa kotonaan pitäisi ruveta toisen kynnestä katsomaan, niin en perusta vaikka paikalla ajakoot oman onneni nojaan. Onsi on taivaan alus. Huiskeikkaa vaan pitkin pitäjän tietä! Suru ei janota vaan rikkaan hyvät eväät."
Auno: "Kyllähän hyvä mennä on, vaan ei siellä hyvä olla ole. Kun sattuu, niin routa ajaa porsaan kotiin."
Vappu: "Eei, ehei se ennustus pidä ryhtiään. Elää niitä ihmisiä muuallakin. Ja ennen olen vaikka aidan vitsaksena ennenkuin kotonani toisen ruotilaisena."
Kerttu: "Mikäs tässä on pakko olla ruotilaisena. Syödään vaan ruokaa mitä annetaan, tehdään työtä mitä käsketään ja ollaan vaan kotonaan. Ei olla tietääkseenkään mistään mitään, odotetaan vaan viimeistä käskyä."
Sanna: "Jospa oltaisiin nelijalkaisia, noita kytkyessä tahi marhaminnassa pidettäviä, niin kyllä se sitte kävisi laatuun. Mutta ei tällä päällä, ei niin kauan kuin yli kynnyksen päästään!"
Kerttu: "Ei tiedä ylpeillä. Hätäisellä on monta ääntä."
Riikka: "Mutta kuka mahtaa tuolle akka-ränkälle kertoa niitä kaikkia seikkoja?"
Katri: "Minä luulen, että se on tuon Saaran hyvää työtä, koskahan se on yksituumainen sen kanssa kuin paita ja pohkea. Ja tuota Pentti-vänkylätä se taitaa mielessään pitää sillä tavalla päästäkseen tämän talon haltijaksi." Sanna punastui…