"Mitä nyt?"
Sanna kuiskaten lausui:
"Sinäpä siki nukuit. Kun minä puistin, heilutin ja pukin vaikka mihin päin, niin ei kuin retkusit mukaan vaan."
Riikka pyyhki suupieltään ja virkkoi:
"Minä tuossa iltauneeni makeimmalleen nukuin… On oikein univesi tullut suustani… Mitä sinä herätit minusta? Tuntuisi nyt uni maistavan."
Sanna: "Nytpä on niin keleä ilma. Lähdetään ottamaan jyviä aitasta, ei ole vastakaan parempi."
Riikka: "Miten pääsemme aittaan; oletko kihveltänyt avaimet?"
Sanna: "On meillä muu parempi keino. Lähdetään vaan asiaan."
Riikka: "Eihän kahden lähdetä; herätetään muitakin."
Sanna: "Herätetään vaan. Joukon työ se näkyy, sanotaan. Vappuhan on hereillään."