"No anna minulle! Et saa aukasta! Tottele nyt, et saa aukasta!"
Mutta Saara rienti sinne karsinaan toisten luokse; takaapäin sieppasi
Reetan kädestä sen mytyn ja alkoi purkaa kääröä auki.
Kertun kasvot leimusivat, huulet soppeilivat ja rinta hytkähteli; mutta ei kuitenkaan sanonut mitään.
Saara sai käärön auki. Silmät suurenivat ja huulet työntyivät pitkälle.
— Ihmettä kummaa, mitä täällä on! Katsokaa, minkälainen silkkihuivi!
No mistä tämä on? Kertunko tämä on?
Reeta: "Kertun kai se on, koska näyttiin Kertulle antavan."
Saara: "Voi ihme, kun on suuri ja komea! Semmoinen täplikäs, ihan samallainen, ihan ota eli anna samallainen kuin Tervaniemen Riikan kihlahuivi. No tuommoista ei ole monella tytöllä!"
Martta: "Mutta tuo vissiin lootuja maksaa!"
Reetan silmissä näkyivät valkeaiset ympäriinsä ja vakavasti virkkoi:
"No sen arvaa, ettei se ole pätäkällä ostettava."