Saaran kasvot lamausivat.
— Onhan niitä rikkaalla rohtimia. Hyvä on huivi, ken on saada voinut. Mutta siinä on sen köyden pää: joka naurulla alotetaan, se itkulla lopetetaan.
Viskasi takakäteen sen huivin Reetalle ja meni sitä tietään makuuhuoneeseensa.
Martta katseli Reetan käsiin huivia ja sanoi:
"Saanut saappaat pitää, saamaton rajaiset kengät."
Reeta levitteli huivia, virkkoi:
"On se koko loimi!"
Kerttu se hymyili suu makeassa mytyssä ja vesiharmaat suuret silmät remahtelivat katsellessaan hymysuista Juusoa.
Luhtiin vei Kerttu huivinsa. Pani sen tuohivakkaan, pyörähti sukkelaan; näkyi tahtovan joutua takaisin. Mutta Juuso tuli luhtiin, niin Kerttu ei kiirehtinyt mihinkään, vaan seisahti lattialle.
Juuso: "No nythän sinä uskot, että on tosi?"