Reeta itkussaan: "En vielä antaisi surmalle.1'
Saara: "Mitä tekisimme Kertulle?… Voi raukkaa!"…
Reeta pyyhki kasvojaan ja nikotellen virkkoi:
"Pestähän tuo pitäisi."
Saara: "Pestään vaan. Minä käyn vettä"…
Saara toi sankolla rantavettä ja Reetan kanssa pesivät kuin kuollutta.
Reeta käänteli Kerttua ja virkkoi:
"Katsoppas noita mustelmia. Voi, voi! Sieluton tuo Pentti. Katsohan tuostakin hartiasta, miten on orvaskettu mennyt. Voi, voi! Pahempi petoa tuommoinen ihminen!… Voi, minkälainen reikä on päässäkin!… Ja nuo kädet! Aivanhan tuo on poikkiluiksi ruhtonut! Voi, voi, kaikissa meitä on!"
Saara: "Se tuo Pentti on semmoinen, että kun se pääsee suuttumaan, niin se menee aivan silmittömäksi. Ei se jaksa hallita itseään."
Reetan kasvot jähmistyivät; punalti päätään.