"Voi, voi, minkä tekosen sinä nyt teit! Tule pois sieltä ja tottele nyt, hyvä Kerttu! Tästä pääset, kun kahlaat Minä en tulisi itseäni kastelemaan… Tule nyt pois!"
Kerttu seisoi jo päälle polven virrassa, ja repi kuokallaan maankenkää, jonka turve turpeen perästä virta nieli mukaansa ja puheli:
"Minä teen myllyn tähän…"
Kerttu ryömi Reetan luokse. Katsoi vielä sitä jokea, joka vaahtoisena koskena kuhisten huuhteli puiden juuria. Tuli Reetan luokse ja loistavin kasvoin virkkoi:
"Siinä on myllypuro semmoinen, ettei ole tästä Ouluun toista semmoista!"
Reeta: "On sinulla myllypuro! Minä pelkään pahaa, että nyt vesi syövyttää tähän ikuisen joen. Katsoppa miten tuosta petäjän juuren alta on jo multa syöpynyt… Katso Ihan kaatuu tuo petäjä… Herra jumala, päällemme kaatuu! Siirrytään pois. Huh!… Voi, voi, kun yritti tulla ihan päälle!"
Petäjän juuresta lokahtivat suuret turpeet virtaan ja paljaaksi huuhtiutui petäjän haarakas juurikka. Sitä Reeta osoitti sormellaan ja valkeaiset näkyivät ympäri silmistä.
— Mutta se on nähtävä, että se suurenee myötään tuo kaivos.
Kerttu: "Ei ole suurennut. Minä sen kuokin."
Reeta: "Sinä et ole kuokkinut niin syvältä… Voi, voi, minkä sinä nyt teit… Kyllä meidän pitää tukkia tämä oja… Niin tehdään. Minä käyn kirveet kotoa."