Auno: "Kyllä minun täytyy saada tänne toiset siskot vaikka millä kurilla. Kyllä vielä Pietola silmänsä pesee… Aamulla lähden matkalle siskoin luokse."
Reeta: "Voi, voi, kun sinä sen tekisit. Saisit siskot tänne, niin kaikki olisi hyvin."
Auno: "Aamulla lähden hommaan. Kyllä uskon, että tulevat… Mutta tuo Kertun kohta on kamala. Miten se on tuommoiseksi tullut? Voi, voi, sentään?"
Reeta: "Siitä olisi paljonkin puhumista, mutta kerrotaan sitte.
Lähdetään nyt lintukeittoa laittamaan."
Yöllä oli ollut vähänen tuisku, mutta päivä valkeni kirkkaana.
Auno laittoi lähtöään.
Reeta toi ison kontin pirttiin ja sanoi:
"Tässä on sinulle evästä. Panin yhdeksän metson täkkää, vie kappale kullekkin siskolle. Kuusi täkkää on itsellesi evääksi. Panin neljä juustoleipää. Anna niistä pala kullekkin siskolle, mutta sinulle itsellesi on matkaevääksi se isoin leipä. Siellä on vielä evääksi kolme suolaista harria, voirasia ja viisi paksua leipää."
Auno kohotti konttia viilekkeestä.
— Tuommoinen konttiapaja minulle selkään! Voi, voi, kun on raskas!
Mikä tämän kantaa?