Reeta: "Kyllä se menee hiljalleen. Kyllä matka kontin keventää. Älähän muuta kuin otahan selkääsi! Kule vointiasi myöten ja kun alkaa väsyttää niin käänny konttiisi päin. Mihinkäpä sinulla on kiire."
Auno: "Matka se on vihapito, se on vanha sananlasku."
Reeta: "Vaikkapa onkin, mutta sinulla nyt ei ole sienat tulessa eikä aika jäniksen selässä ruveta henkimeneyksiin ehdättämään… Otahan pois kontti selkääsi, ei ole tyhjä kannettavana."
Aunon selkään nosti Reeta kontin.
— Ka se! Ei ole ei raskaannäköinenkään. Ihan keikkuen se siinä menee!
Auno: "Kyllä se matkan päälle painaa. No jää nyt terveeksi!"
Reeta: "Mene tervennä! Ja koeta nyt saada tänne ne siskot. Kerrohan kaikesta hyvästä mitä täällä on. Ja luulisihan synnyinturpeen muistuvan mieleen. Tulethan sinä ainakin?"
Auno: "Tulen, tulen! Ja usko pois, että tulevat toisetkin."
Reeta: "Kaikki tämä hyvyys olkoon yhteinen. Mene nyt tervennä! Tule tervennä takaisin!"
Auno kääntyi Kerttuun.