Katri viskasi Vappuun kylmän katseen.
"Soima toiseen sopii, kotiin ei koskekkaan. Kaikkeahan tuota muistetaan. Mutta yhteen on tien päässä tultu."
Saara: "Onhan Vapullakin ollut sulhanen, koska on tyttö elämässä."
Riikka: "Sulhanen… Aikansa sulhanen. Kuka sen tietää, mistä se kielettömään konttiin käpy putoaa."
Vapun mieli nyrvähti.
— Noo, jos minä olen mikä olen, niin minä olen herrain.
Saara katsoi Vappuun pitkän halveksivan silmäyksen.
Vappu: "Älä katsele, Saara, niin ylpeästi. Sinä et tiedä enempää kuin vastasyntynyt tästä maailmasta! Tämmöisessä kodissa metsän sisässä kasvetaan kuin säkissä ja sitte kun hyvän pahan tietämätönnä tullaan maailman jalkoihin, niin sitä ei tiedä lähtiessään, mitä taipaleella tarvitaan. Mutta kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee."
Katri: "Vappu taasen vei puheet omille teilleen… Niin, minä jäin siihen, mutta tämä Riikka se kulkeusi hornaan Säkkijärvelle erääsen taloon karjapiiaksi ja siinä kaksi vuotta palveltuaan joutui miniäksi paikoilleen, mutta kuudenneksi kälyksi, miniäksi semmoiselle muorille, joka antaa tietää kuinka monta päivää on viikossa."
Riikka hymyili.