— Empä hänestä ole millänikään. Tallessa on ikä eletty. Hyvä kaikki vaan!
Saara: "No mihinkäs iloon Vappu joutui?"
Katri vilkasi kieltävän silmäyksen.
— Kertokoon Vappu itse.
Vappu: "Mikä siinä on, ettei sitä saata kertoa vaikka kuka? Hyvä ei hävetä. Minä pääsin Viipurin kaupunkiin eräälle leipurille välipiiaksi. Vaan heti muutaman kuukauden perästä pääsin sisäpiiaksi. Ja siinä hötkyttelin pari vuotta kuin paras mamselli: renkaat korvissa ja kalvosissa, jalassa kiiltävät kengät: syödä sai mitä suusta kulki Sen sanon, että silloin en ollut suksimiesten puhuteltava. Kisälli, mies kuin maisteri, komea kuin kesäheinä, herttainen kuin lammin lumme, eipä kumma jos sai pauloihinsa… Tuo tyttö on ihan isänsä näköinen ja sitte sen perästä"…
Mutta siihen katkesi Vapulta, kun Auno vilkasi Vappuun.
— Kyllä nyt riittää jo kertomus… Mutta missä ne ovat miehet, kun ei näy? Malttavatkin olla poissa meidän joukosta.
Riikka: "Ne menivät Pajupuron niitylle katsomaan hevosiaan. Ja eivätköhän ne katselle niittyjäkin, nekin ovat niin innokkaita maanviljelijöitä."
Reeta: "Vaan paras niitty niiltä jää näkemättä… Mutta siihenkö ne loppuivatkin ne kertomukset? Kertokaa nyt Sannasta vielä."
Auno puheli tyyneesti: