Riikka: "Sama minullekkin. Mutta minä en lähde näiltä poroilta."
Katri katsahti Marttaan, joka istui karsinpenkillä.
— Vaan mitäs sanoo Martta, joka on aina hiljaa? Martta: "Eipä se laihan koiran haukunta taivaasen kuulu, sempätähden en virkakkaan. Toivon vaan, että oltaisiin joukollaan tässä Pietolassa. Mutta jos se on varma, ettei Kerttu tule tänne, niin tehkää hänelle parempi koti."
Pää laskeusi alas, pyyhkäsi kädellään kasvopäitään, kallistui penkille pitkäkseen ja rinta hytkähteli.
Vappu istui oviakkunan alla tupotuksissaan ja umpimielisesti katseli ulos; mutta nyt kääntyi toisiin päin.
— Siinä se nyt oli se Riikan kiista! Niin raukesi tyhjään kuin
Pirta-Paakion myllyn teko.
Katri näkyi tahtovan puhetta kääntää toisaalle, katsoi akkunasta pihalle.
—. Mutta missä on se moskajoukko?
Auno katsoi rannalle päin.
— Tokipa ne ovat kaukanakin: tuossahan törmällä laittavat kivilehmiä. Anni siellä liehuu parassa miessä. Siellä on jo aikaset karjat.