Olli-Pekka lisäsi vielä, että
"en äyriäkään, en, en! Minä panen ennen vaikka mihin. Menen kotiin."
Riikka: "Hym, kotiin! Sinne tullessasi on kynnys hirttä korkeampi."
Auno: "Ei tiedetä vielä olla milläänkään. On näillä poroilla ennenkin jo kumma nähty. Ja ompa meillä nyt lehmiä ja hyviä lehmän kontuja. Hoidetaan niitä ja imetään niitä; kyllä lapset marjoilla elävät. Hätä on kaukana. Mutta kyllä meidän pitää petäjiä kiskoa, että saadaan niistä leipää."
Tahvo kummasteli: "Petäjiä! Ja oravan kanssa yhteiset leivät! En ole siihen kummaan, vielä yhtynyt."
Olli-Pekka: "Jo ovat huulet hukassa silloin, kun kieli maata vetää!
Petäjästä leipää! Vie koirille semmoinen eväs!"
Auno: "Älä ylpeile, on sitä semmoiset syöneet ennenkin!"
Olli-Pekka: "Minä en syö, en! Sen sanoin, että en syö petäjän kuoria, en!"
Riikka: "Kyllä minä syön, kunhan on kiveä pehmeämpää."
Katri: "Kun ei olisi noita lapsia, ainakin sanoissani, niin aikainen sitä nyt syöpi vaikka jänön kääpiä leivän sijaan, kun maata on. Se on vanha sananlasku, että: