Vappu: "Sen minäkin sanon, että kyllä niistä nähden tuli palaa. Tuossa he vonkuilevat vaan ja ovat isäntiä olevinaan. Sanon vieläkin, että en kaipaisi heitä, en syödyille mailleni. Niin ovat kuin liika laukku reessä."
Katri: "Kas, kas nyt Vappu! Kyllä tuohon olisi sanomista, mutta ole suuni vaiti."
Vappu: "Puhu mitä puhut. Kyllä minä tunnen monta miestä, minä tunnen edestä ja takaa; minä tunnen niiden mielet ja kielet. Kun sanon oikein, niin tämä maailma on miehillä ja susilla pilassa!"
Martta: "Koko maailma pilassa! Miten sinä niin voit sanoa?"
Vappu: "Sinä lapsi rukka et tiedä mitä kysyt. Sudet sinä tiedät, että ne aina väjyvät viattomia kotieläimiä; mutta et tiedä mitä miehet väjyvät pauloihinsa."
Martta ei enempää kysynyt, menihän ajatuksiinsa ja suurilla silmillään katseli lakeen; katseli totisin kasvoin ympärilleen, mutta ei varsinaisesti mihinkään.
Auno: "No eivät ne kaikki miehet ole semmoisia."
Vappu: "Kukahan noista on parempi? Panehan koira makkaran vahdiksi."
Katri: "Nyt se on Vappu vihassa miehille. Oletko aina ollut semmoinen?"
Vappu: "Jos olisin aina ollut tämmöinen, niin en niitä tuntisikkaan.
Jos olen vihassa, niin syystä kyllä olenkin."