Reeta alkoi puhella toimessaan: "Vielä näitä nyt houkuttelemaan! Äläs pikku lapsia! Houkuttelemaan! Eipä vähä mitään! Vähä yksi varis tekee kesää tai talvea. On täällä eletty jo sen verran ilman heitä ja eletään vastakin, kun muu paha muualta katsonee. Menkööt vaan! Menkööt, menkööt!" Katri puhui alamielin:
"Niin sitä sinä sanot. Sinä et tiedä maailman kelkan jukkoa, minkälainen se on. Kunhan olisit tuommoisen lapsijoukon keskellä tyhjin käsin kuin taivaan lintu, niin et sinä niin sanoisi."
Auno: "Kyllä se ei kannata haikailla. Kyllä lapset elävät siinä missä muutkin."
Riikka: "Kivessä on kipeä silloin kun toisessa."
Saara: "Sen minäkin sanon, että kivessä on kipeä kun toisessa…
Mutta se ei ole huutain huokeampi eikä parkuin parempi…"
Vappu: "On sanottu, että ei ole ihmisen hyvä yksinänsä olla. Mutta yksin on paras! On vaan ja elää kuin kelloton hevonen metsässä! Ei kaipaa kukaan eikä ole ikävä ketään."
Katri: "Sinä sanot sen ulkopuolelta hampaiden."
Auno peripenkillä istuissaan nojasi hartiansa seinään ja vakaisesti tuumaili:
"Minusta on vähä vahinko, jos nuo miehet menivätkin… Vai mitä
Martta? Sinä et milloinkaan virka mitään."
Martta: "Kyllä kai tässä siltä vahingolta tuli palaa."