Muori kääntyi seinään päin, pani päreet alaspäin, että pikemmin syttyisivät, pyyhkäsi sormensa nenillä silmänsä nurkista vesikiehteet pois, ja kasvojen väreet vavahtelivat. Päreet syttyivät. Silloin kääntyi muori lattialle päin ja vilkasi silmillään ympäri saunan. Kätensä alta katsoi tarkemmin loukkoon, jossa rehuisella vuoteella retjotti nukkuva pienokainen; mutta silmänräpäyksessä tiukasi hän katsomaan lattialla rojottavaa Liisaa, jonka ryntäillä Reeta itki ja tuhki.
Muorin kasvot vaalenivat, ristiin liitetyt kädet hervahtivat alas ja ääni värisi.
"Herra Jumala hyvästi siunatkoon! Isä taivaasta, ole armollinen!…"
Pieto tuli saunaan ja seisahti oven suuhun…
Muori siirtyi katsomaan lasta, laski varovasti kätensä rinnan päälle hengittämättä, piteli kättään siinä ja tunnusteli elon merkkiä; viimein oikasi itsensä, käänti hopeahapsensa otsaltaan pois ja vapisevalla äänellä lausui:
"Valmis on… Mennyt on emä ja erä yhdessä!"
Pieton leveät hartiat nytkähtelivät, karkea tukka rupesi tutisemaan ja valtava itku hyrskähti.
"Oi-joi-joih… joi-joi-joih… minä onnetto… mistä onnettomin……"
Reeta hyppäsi pois äidin ryntäiltä ja paiskautui vuoteelle kasvoilleen. Siinä oikoi jalkojaan, väänteli ruumistaan ja turski.
Niin kului hetki. Oistonaan juoksi kyynelvirta muorinkin laihoilta poskipäiltä. Viimein otti hän karkean esiliinansa. Sillä pyyhki kasvojaan, jatkoi päreen, nielasi tyhjän nielauksen ja kohotti päätään. Kurttuisissa kasvoissa näkyi uutta eloa. Korkea otsa loisti rauhasta, kun hän virkkoi: