"Herra antaa, Herra ottaa, Herran nimi olkoon kiitetty! He ovat tehneet sen, joka meillä on vielä tekemättä…… No rauhottukaa jo."
Reeta: "Minä kuolen ihan."
Muori: "Ei sinne pääse pyrkimällä."
Pieto seisoi polvet yhteen näpistettyinä, hieroskeli silmiään ja niiskutti. Koetti puristaa itkuansa, näkyi aikovan jotakin sanoa, mutta siitä ei tullut kalua, vaan purskahti taasen itkuun ja siihen sekosivat sanat.
Muori: "Se on vanha sananlasku, että siinä pitää ottaa missä annetaan… Mutta minun neuvoni olisi se, ettei tätä tapausta virketa lapsille ollenkaan. Minä lähden kotiin ja toimitan apua siksi, että saadaan nuo lähtijät sinne, mihin ovat menevät."
Pieto nikotteli ja virkkoi itkun seasta: "Parastahan se on niin."
Muori pani turkin päälleen, pisti ne tuomisensa Pieton käteen ja sanoi: "Ja'a nämä lapsille."
Pieto nöyrästi nyökäytti päätään, viskasi palavan silmäyksen muoriin:
"Kiitos, kiitos!"
Muori leveine turkkineen, kumartuen, työntyi ulos saunan ovesta; mutta pyörähti ja loistavin silmin virkkoi ovelta vielä: "Kuten puhuttu, niin ei virketa lapsille… Kyllä minä heti olen täällä."
Pieto: "Hyvä, hyvä! Kiitos, kiitos!"