Anni meni Vapun kaulaan ja virkkoi:
"Sano nyt, äiti, meille. Ei sitä kuule muut… Sanokaa nyt äiti…"
Vappu: "No lapsi, sinä näit sen, mitä minä sain, niin sen tähden sanon… Se valo oli taivaan kirkkaus ja siinä kirkkaudessa ilmestyi Vapahtaja; näytti haavansa, jotka…"
Anni: "Mutta mikä oli se korea lintu?… Sano nyt, äiti. Minä olen hyvä sinulle."
Vappu pyyhkäsi kasvojaan, otti Annin syliinsä, suuteli ja virkkoi:
"Jos sinä ymmärtäisit, niin sanoisin… Se oli Henki, joka antaa elämän, rauhan ja ilon."
Anni: "Kyllä minä sen ymmärrän. On siitä Auno täti puhunut, että ei se näy."
Vappu: "Ei se näy kaikille. Mutta autuaat ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat."
Anni katseli taivaalle pyörein silmin. Kallisteli päätään ja katseli suu mytyssä ja kasvot jäykkinä. Sitte virkkoi:
"Etkö, äiti, ole sitte autuas ja enkö minäkään ole autuas, kun me näimme?"