Katri ja Riikka hyppäsivät ylös ja lapset pälähtivät kuin pyyparvi ja lähtivät juosta kopistamaan ulos minkä käpälistä lähti. Ylös nousivat toisetkin. Martan kasvot olivat vaaleat, mutta heti leimahtivat mustanpuuhakoiksi, polvet rupesivat vapisemaan ja kipeästi virkkoi:
"Voi, voi!" Samassa lysähti lattiaan, silmät kääntyivät nurin, hampaat kirahtivat ja koko ruumis rupesi vapisemaan.
Auno ja Vappu tarttuivat käsiksi Marttaan, aukoivat käsiä ja hallitsivat jalkoja. Mutta pieni Anni kyykähti maahan kasvoilleen, liitti kätensä ristiin ja kelkkeästi lausui:
"Hyvä Jumala, ole hyvä Martalle. Anna tulla Martan terveeksi. Auta äitiä ja tätiä. Auta meitä kaikkia. Amen."
Silloin kiimasi ylös ja pyörein silmin katseli Marttaa. Auno puristi
Martan hartiain kautta syliksi ja virkkoi:
"Ota, Vappu, noista jaloista ja viedään kamariin."
Vappu tarttui jalkoihin,
— Viedään vaan.
Auno: "Hallitse, sinä Saara, tuota päätä, ettei katkase niskojaan…
No niin. Lähdetään nyt."
Ulos lähtivät nyt viedä ketunttamaan tuskissaan kimmertelevää Marttaa ja sinne meni Annikin.