Auno: "Tehdään raukalle vuode… Se taasen säikähti tuota tapausta."
Saara: "Sitähän se säikähti, mutta kumma, että sitä ei puistanut, kuten ennen."
Vuoteen tekivät tytöt Martalle ja nostivat siihen. Mutta Riikka se otti uunista paistumasta suuren liharaajan; kantoi sen pöydälle. Kantoi siihen voita ja rieskaa, kantoi maitoa monta haarikkaa ja syömään kokoutui nyt väki. Saara virkkoi:
"Entäs Kerttu, eiköhän se jaksa nousta syömään."
Reeta: "Ei se syö nyrrystuulella ollessaan. Paras on, ettei herätäkkään; antaa nukkua." — — —
Iltanen oli jo syöty, pöytä korjattu, vuoteet tehty. Auno meni Kertun luokse, pukkasi ja virkkoi:
"Kerttu, nouse vuoteelle!… No nouse nyt!… Kun on jäykkä tuo käsi kuin puusta…"
Aunon kasvot vaalenivat, mutta heti sälähtivät punasiksi.
— Mutta voi, voi!
Auno peräytyi askeleen, pyörähti ja hätäsenraskaasti hengittäen rienti uunilta pärettä ottamaan ja kasvot lainehtivat outoja väreitä.