Vapun silmät seurasivat Aunon liikkeitä, kysyi:
"Mikä on?"
Saara: "Herra siunatkoon!"
Auno sytytti päreen ja rienti Kertun luo. Kaikki usahtivat perässä.
Auno vei tulen Kertun kasvojen luo. Silloin lentivät kasvot vaaleiksi ja huutaen virkkoi:
"Kuollut on!"
Reeta kiirehti lähemmä.
— Kuollut?… Kerttuko kuollut? Hyvä Jumala siunatkoon! Kuollut!…
Voi, voi!… Puistellaan, ehkä tulisi henki. Voi, voi!
Auno: "Puistellaan koetteeksi."
Tahvo tarttui syliksi Kerttuun ja varmasti virkkoi: "Tönkkö ja kylmä on jo. Ei ole eläjäksi hänestä."