Riikka kohotti päätään, katsahti ympärilleen, virkkoi:
"Mistä tässä savu haisee, kydössavu, semmoinen metsäsavu?"
Katri: "Sitähän minäkin tässä jo tunnustelen."
Vappu hyppäsi seisalleen, kädellään kuurroten auringon kiloa katsoi tuulen perälle. Kasvot hulmahtivat punasiksi ja virkkoi:
"Voi, voi, meitä! Tulessa on tuo kangas, katsokaa tuonne!"
Kaikki usahtivat aituuksesta ulos; säikähtynein kasvoin terottivat silmänsä etelän suunnalle.
Riikka: "Herra siunatkoon! Se on aivan rintanaan tuo kankaan selkä tulessa. Kuulkaa sitä jyrinää! Voi, voi! Tuommoinen marrokko tässä kankaalla aivan melkein huoneihin asti!… Hukassa olemme nyt."
Vappu: "Mikä herran tähden on kuitenkin tehtävä? Herra armahtakoon, aivan se tulee ihan likellä jo! Ja katsokaa miten yltyy tuo savu! Mikä on tehtävä?"
Katri parahti itkemään ja virkkoi:
"Toisen kerran aivan puhtaaksi! Voi, voi, hyvä Jumala!"