"Tähämpä häntä on päästy ja hyvä kaikki. Monta on rankempaa."
Painoi kämmenensä korvalliseensa, katseli kehtoon nukkuvaa lasta ja alas riippuvissa kurttuisissa kasvoissa kuvastui tyyni rauha.
Auno nosti kirjavasun pöydälle, virkkoi:
Hyvin on kaikki, hyvin on kaikki. Kiitos Jumalalle!
Otti Raamattunsa, aukasi sen, pani jalkaa vasten nojalleen, vilkasi silmillään huoneen väkeä ja rupesi lukemaan, että "joka korkeimman turvissa istuu ja kaikkivaltijaan varjossa oleskelee j.n.e."
Kaikki asettuivat tyyneen: kädet helmoissa istuivat ja kuuntelivat Aunon lukua. Kasvoissa näkyi mieluinen tyytymys ja herttaisesti paistoi puolipäivän aurinko.