Riikka: "Tuossa on yksi ja tässä… ä… ka… tässä on toinen."
Muori: "No hyvänen aika! Nämähän ovat ihan liemenä! Hajalla ovat jo ihan, kuin seulan pohja."
Vappu: "Minulla ovat vielä hajanaisemmat. Katsokaapas noita!"
Muori otti Vapun kengät, käteensä, nyökytti päätään ja vihelti.
"Onpa kyllä!… Onpa kyllä! Voi teitä lapsi parat! Viittä on vaivainen vailla, minkä te poloset! — — Minä lähden käymään kotona. Minä tulen kohta sitte, kun laitatte pystyvalkean… No Martta, meneppäs nyt pois minun sylistäni. Vai mitä sinä kihmerehdät? Etkö sinä lähtisikään pois minun sylistäni? Etkö?"
Martta painoi päätään lujempaan muorin rintaan ja virkkoi tuskin kuuluvasti: "En."
Muori: "Kyllä minä kohta tulen takaisin. Minä käyn vaan kotona ja tuon sulle pikkuisen kylän leivän. Kas niin, istuhan siinä penkillä. Se on sievä tuo minun tyttöni."
Martta jäi penkille istumaan ja kainosti säteilivät silmät muoriin.
Muori pani turkin päälleen ja lähti. Sanna meni muoriin syliksi ja hiljaa kysäsi: "Tuotteko te sieltä pienetä kirveet?"
Muori: "En minä nyt tuo, vaan sanon sepälle, että se tekee, niin tuon ne toisella kerralla. Kyllä minä tuon ne sitte, kun joutuvat. — No Jumalan haltuun nyt pikku hetkeksi!"