Saara hiljaa: "Tahtoisin."
Auno punastuksissaan katseli muoria. Muori vilkasi Aunoon.
"No mitäs se Auno sanoo?"
Auno leimautti Muoriin kainon katseen. "Kun teilläkin on, niin pitäisin minäkin."
Reeta: "Kun yksi lammas vettä huuti, niin kaikki karsina janosi. Nyt jokainen tahtoo, kun yksi tahtoi."
Vappu: "Meistäpä tulee tyttöpoikia, kun saadaan housut!"
Reeta: "Me olemme Martan kanssa tyttöinä; emme huoli housuista."
Muori: "Mutta missä näitä ruvetaan leikkaamaan? Äläs huoli, otetaanpas tuo pöytä tähän jakkaroiden päälle. Kerttu ja Auno, nostakaapas te tänne tuo pöytä… Ka se! No nyt pätii hyvästi."
Pöydälle levitti muori vaatepakkansa, otti taskustaan sakset ja pikkuisen liitupalasen; vilkasi tyttöihin ja virkkoi: "No kellekkäs nyt ensin tehdään?… Reeta se ei kuulunut huolivankaan. Ei ehdotellakaan. Tehdään Kertulle ensin. Tuleppas, niin otetaan mitat… vähän suunnille. Ei se nyt niin tarkka tarvitse ollakaan… Olethan sinä jo aika paksu. Ja pohkeet, kuin aikaihmisellä! Kyllä sinusta tulee vankka ihminen. Kyllä sinun käsissäsi vielä kerran työn tukka kääntyy, kunhan joudut emosulalle. Noo, kyllä nyt jo saatiin mitat."
Muori mitteli vaatetta suu mytyssä, kallisteli päätään, liitupalalla merkitteli vaatetta, otti sitte sakset ja rupesi leikata jurnittamaan. — Tytöt mielissään seisoivat pöydän ympärillä ja sydämmet hytkähtelivät ilosta. Auno näkyi tahtovan jotakin sanoa asian nimeksi.