"Tuoltapa jääpi kaistale. Mihinkäs se joutuu?"
Muori oli toimessaan, teki työtään ja virkkoi päättävästi: "Kyllä se saa sijansa. Kyllä turkki tilkkunsa vetää, sannan kiukoa kivensä. Se on vanha sananlasku se… Siinä ovat yhdet! Aunolle taitaa sopia samallaiset?"
Auno: "Me olemme aivan yhdenkokoiset."
Muori: "Niinpä näyttää." —
Kuudet housut oli leikattu. Kappaleita oli enää vaatteesta jälellä. Niitä muori mittaili ja itsekseen hyräili virren nuottia. Viimein virkkoi hän: "Parhaaksi tässä nyt on vettä ja köyttä. Jokohan tuo niin käypi, että Saara jää ilman. Olisikko sinusta paha, jos jäisit ilman?"
Saara punastui, pani sormen suuhunsa ja kirkkaat vesikarpalot pyörivät kasvoilla.
Muori taputteli Saaraa poskelle ja virkkoi: "Osattuutta se on mieli karvas, vaan ei osan vähyyttä. Älä ole milläsikään. Kyllä ne tehdään sinullekkin. Näistä palasista kokoillaan. Tilkku ei vaatetta pilaa. Ja jos ei muu auta, niin pannaan vaikka tuohesta jatkoa."
Tyttöjen kasvot levisivät ja yhteen ääneen hyrähtivät nauramaan.
Sanna: "Tuohesta housut?"
Vappu: "Sitte se on Saara näkemys, kun se vilkkasee tuohihousuissa.".