Muorin posket olivat makeassa hymyssä ja leppoisesti virkkoi hän taas: "Älkäähän te meillä Saaran kanssa naurako. Kyllä me naurut päältämme ajetaan… Niin, alkakaapas nyt laittautua ompelemaan. Ei tässä ristissä käsin saa olla… Tässä kotelossa on neuloja;… tässä lankakerä. Tehkäähän säikeet neulojenne perään."
Kerttu: "Jo on minulla säije!"
Muori otti lahkeen ja osoitti sormellaan: "Lähdetään! tästä näin tänne. Jätetään näin leveältä hulpaa… Siitä niin. Kas, olethan sinä jo oppinut ompelemaan aika kyytiä."
Sanna: "Jo minullakin on säije."
Reeta: "No sinä nyt et osaa mitään ommella. Et ole kuvitellutkaan eläissäsi. Kas säije!… kun on syltä pitkät… oikea laiskan säije."
Muori: "Ensi kerta sitä pitää kaikkea tehdä vaikka mitä. Kyllä minä neuvon, kunhan joudun. Odotahan vähän."
Reeta, Kerttu, Auno, Sanna, Vappu, Riikka ja Katri saivat jokainen ompeluksensa. Pystyvalkean ympärillä siinä rinnakkain tytöt istuivat. Sannalle ja Riikalle oli se työ niin mieleen, että kielet riippuivat huulilla. Ja pitkälle työntyi Kertun ja Aunonkin vahvat huulet. Vapun hieno alahuuli lipotti limissä toisen päällä. Reetakin oli mielissään, että vesi tippui rievästä huulesta.
Katri se yhä panna tuhrasi neulan silmään lankaa; työnti Aunolle sen viimein.
"Pane sinä tuo lanka silmään,… ei sovi."
Auno otti neulan ja langan.