Auno: "Ahtolan isäntä aikoi käydä kylvämässä meidän pellon kesällä."
Kerttu: "Ja kyntämässäkin."
Vappu: "Onpa meillä iso tynnyri ohriakin tuolla aitan loukossa.
Saattaa se Reeta niistä jauhoja jauhaa."
Kerttu: "Niin… Ne pani äiti siemeniksi; eikä niitä jauheta."
Muori: "Vai niin, vai niin, että Ahtolainen toi jauhosäkin. Niin se Jumala pitää murheen. — — Missäs teillä nyt ovat housut ja hameet, kun olette paitasillanne? Ka tuollapa ne ovat kuivamassa orrella. Ovathan ne vielä ehyet?"
Auno: "Ehyet toki! Emme ole raskineet joka päivä pitääkkään; mutta tänä päivänä ryötöstimme tuolla halonhakkuussa koko päivän, niin pidimme niitä. Kylläpä tässä tarkenemme paitasillammekin."
Sanna: "Niillä teidän lähettämillä kirveillä olemme hakanneet halkoja. Voi, kun ne ovat hyvät ja terävät! Emme nukkuneet sinä yönä, kuin saimme ne kirveet."
Vappu: "Heittäkää toki turkkinne pois ja olkaa edes yötä täällä."
Muori kohosi seisalleen.
"Vai niin… Hyvä, hyvä, kun tuotiin Ahtolasta jauhoja. Kyllä minä puhun veljelleni Erkkolaiselle, että sekin toisi. Sillä on suuri aitta täynnä vanhaa eloa. Ja se mies kun auttaa, niin se ei vähällä auta. Enkä minä luule, että meidänkään isäntä on niin kätensä pessyt, ett'ei vähän auttaisi, kun minä puhun… Hyvä, hyvä, kun olette täällä niin hyvin voineet."