Muori istahti rahille ja laski kätensä polvilleen. Leuka! hervahti alas ja rinta huohotti väsymyksestä.
"Olen ollut kipeänä koko ajan, kun täältä viimeksi menin kotiin."
Vappu: "Mitäs sinne menitte. Olisitte olleet täällä."
Muori: "Lähdin viimeisillä voimillanikin teitä katsomaan. Tulevat tästä kevätsuvet ja hölseet, niin sitte en pääse ollenkaan… No miten nyt täällä olette voineet?"
Kerttu: "Oikein hyvin. Ikävä vaan on ollut teitä."
Auno: "Rupesimme tässä survomaan, kun loppuivat petäjäjauhot."
Muori: "Onkos teillä muita jauhoja?"
Sanna: "On meillä suuri säkki vielä koskematta tuolla kylkeisessä. Ahtolan isäntä toi mustalla oriillaan viikolla… Ja voi kun se hirnui! Ja isä on saanut paljon metsoja. On joka päivä syöty ja tuolla aitassa on vielä monta jälellä. On meillä vielä tynnyrissäkin jauhoja. Reeta se aina tekee rieskaa: panee tämän maljan täyden makeita jauhoja ja kaksi tämän täyttä petäjäjauhoja ja leipoo rieskoja aivan samallaisia, kuin äitikin."
Muorin kasvot kirkastuivat.
"Vai niin, vai niin, vai tuotiin Ahtolasta jauhosäkki. Hyvä, hyvä."