Kyynel kasvoillaan muori katseli hetken ja rukoili kaikkien orpojen isältä siunausta.
Sitte hän istui pystyvalkean vaiheelle, pani silmälasit korkealle nenälleen ja rupesi paikkaamaan tyttöjen kenkiä…
Kaikki oli jo tyttöjen kengät korjattu, kuin päivän kajaste ilmaantui taivaan rannalle, jolloin tytöt saivat nousta tervailemaan kenkiään.
Muori laskeutui Martan luokse vuoteen partaalle.
"Tuntuu väsyttävän. Jospa nukahtaisin tässä päivän pielessä."
VI.
Oli Huhtikuun poutaisen päivän ilta Maaliskuun rajalla, Survehuhmaren ympärillä paitasillaan ja hikipäisinä tytöt liehuivat. Kahdella petkeleellä vuoroon survottiin. Toiset levähtivät silloin, kuin toiset tekivät työtä.
Kerttu ja Vappu olivat survomassa…
Sanna vilkasi oveen.
"Kuka nyt tulee? Ka muori! Kassilan muori! Muori, muori! Olette niin kauan olleet käymättä."