Sanna: "Kun menette pois. Milloinka tulette?"
Muori kädellään painoi Sannan päätä, kohotti korkean päänsä, katsoi etelän rannalle.
"En nyt, hyvät lapset, tiedä. Jumalassa on juoksun määrä. Jo näyttää ilma lauhtuvan, tuo tuulen perä sinistyvän. Näyttää lientyvän suven näköiseksi. Jos tulee suvi ja huovettaa tämän lumen, niin ei sitä sitte heti pääse. Mutta kyllä minä teitä muistan."
Sanna: "Käyttekö siellä Erkkolassa, että ne toisivat meille jauhoja?"
Muori nyökäytti päätään.
"Käyn, käyn. Jumalan haltuun nyt!"
Muori otti sauvat käsiinsä, kallistui eteenpäin nojalleen ja alkoi harvasteeseen siirrellä suksiaan eteenpäin pitkin Kalliojärveä. Pitkät turkin helmat heilahtelivat leveillä lanteilla puoleen ja toiseen; sauvain suoverot kitjahtelivat Huhtikuun hangessa ja päällä kaarteli kajakka taivas.
Yhdessä ryhmässä seisoivat tytöt rannassa kynsille lyödyn näköisinä ja katsoivat etenevää muoria.
Kerttu: "Tuntuu, kuin olisi viime kerran lähtenyt tuo muori."
Auno: "Niin minustakin tuntuu."